Mielenpeitto teoskokonaisuudessa tutkitaan ihmismielen ja luonnon välistä symbioosia suomalaiseen metsäperinteeseen kuuluvan metsänpeittoilmiön inspiroimana. Perinteen mukaan sen kerrotaan olevan tila, johon metsässä liikkuva voi joutua. Metsänpeittoon joutuneelle tulee kummallinen, vieras olo. Tuttukin metsä muuttuu vieraaksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Metsänpeittoon joutunut voi joko jähmettyä paikoilleen tai kuljeksia ajattomalta tuntuvia aikoja, vieraalta näyttävän seudun läpi. Eksynyttä ei löydetä tai nähdä, vaikka etsijät kulkisivat metsänpeittoon joutuneen ohi.

Teoskokonaisuuteen kuuluvat pigmenttimaalaukset heijastavat tätä, hyvin samankaltaiselta kuulostavaa, sisäisen maailman ja metsäluonnon arvoituksellista tilaa. Tästä yhteisestä tilasta, mielenpeitosta, on teoskokonaisuuskin saanut nimensä. Mielenpeitossa ihminen on kääntyneenä sisäiseen maailmaan, jossa metsäluonto ja mieli muuttuvat yhdeksi ja samaksi olomuodoksi.

Teokset ovat maalattu paksulle pohjustetulle paperille pigmenttivärejä käyttäen, sidosaineena pelkkä sokeriliemi. Maalaustekniikka on pitkälti toteutettu ilman siveltimiä, sienien, lastojen ja rättien avulla hiertäen. Teokset on viimeistelty puolikiiltävällä lakalla, joka antaa kestävän suojan väreille.